Koiraharrastukseni alkoi jo 50-luvun lopulla, jolloin isäni, Nils Forsell, perusti Etelä-Suomen Palveluskoirayhdistyksen Porvoon jaoston (myöh. Porvoon Palveluskoirat ry). Tuolloin kilpailimme groenendal-uroksen kanssa viestillä vaihtelevalla menestyksellä. Näyttelyt tulivat myös tutuiksi ja bpu Bamse osoittautuikin erinomaiseksi rotunsa edustajaksi. Vuonna 1964 hankin ensimmäisen suursnautserin Kans &Pohj. Mva Bisterskägg Berien, joka kilpaili voittajaluokan jälkikokeessa. Tästä suursnautserinartusta tulikin sitten oikea vanhanajan risuparta, jonka maailmaan ei mahtunut emäntää enempää.
Kilpailemisen oheistuotteena valmistuin myös pk-tuomariksi. Tämä kokemus oli edelleen vahvistamassa käsitystäni koirien luonteen tärkeydestä jalostustyössä.
Kasvatustyöni alkoi 1968. Beries-koirien perustan loi varsinaisesti Ruotsista tuomani suursnautserinarttu Kans & Poh Mva, SF KVA Myrkarby Hilda, joka eli ja kilpaili Anita Mynttisen kanssa Porvoossa. Tämä koira edusti kaikkea sitä, mitä palveluskoiralta ja hyvältä seurakoiralta voitiin vaatia. Sen luonnetestituloskin lienee edelleen parhaita +235.
Noin 100:sta suursnautserikasvatistani 35 % sai valionarvon ja useimmat niistä olivat kaksoisvalioita. Merkittävin jalostussaavutukseni on ehkä kiteytynyt vuonna 1978 syntyneessä Kans & Pohj Mva PohjV-81,-84, V-84 SF & S KVA , M-85 BeRies Freckissä, jonka jätin itselleni ja josta tuli unelmieni täyttymys paitsi pk- näyttely ja jalostuskoirana – myös perheen rakkaana toverina.
Tyttärieni Joannan ja Julian hevosharrastus alkoi viedä kaikki viikonloppumme, jolloin aika ei enää riittänyt oman palveluskoiraharrastuksen ylläpitämiseen. Oli aika antaa lapsille mahdollisuus menestyä heidän omassa harrastuksessaan. Näin suursnautserit vaihtuivat kääpiöhin. Reippaina seurakoirina ne valtasivat sydämemme ja seurasivat meitä pitkille kilpailumatkoille.
SSSK ry:n kiertopalkinnot
1982, 1983, 1984